Olen vihdoin aloittanut oman harrastuksen.
Sellasen jossa käydään kerran viikossa,
tiettynä päivänä ja aikana.
Tämä on iso asia
vaikka se kuulostaakin ehkä pieneltä.
En muista
että minulla olisi ollut
tällaista jokaviikkoista harrastusta
kertaakaan esikoisen syntymän jälkeen.
Nyt on vihdoin tullut se aika kun me ei rakenneta,
en ole raskaana tai imetä
ja koen että voin vihdoin hyvällä mielellä suoda itselleni harrastuksen
joka on sidottu aikaan ja paikkaan.
Innolla odotin taas tiistaiiltaa ja Zumbaa.
Ja näin jälkeenpäin on ihana olo.
Kotona lapset nukkuivat ja suihkussa oli lämmin vesi.
Nyt miehen lämmin kainalo kutsuu sohvalle filtin alle.
Kuva kuvaa tämänhetkistä olotilaa
ja kyllä,
jos olisin liittänyt kuvan päivän olotilasta ja mielialasta
niin ei se koko ajan olisi ollut näin valoisa ja seesteinen mutta nyt,
nyt on hyvä olla.
-Hilma