tiistai 31. tammikuuta 2012

Aikaa minulle

Olen vihdoin aloittanut oman harrastuksen. 
Sellasen jossa käydään kerran viikossa, 
tiettynä päivänä ja aikana. 

Tämä on iso asia 
vaikka se kuulostaakin ehkä pieneltä. 
En muista 
että minulla olisi ollut 
tällaista jokaviikkoista harrastusta
kertaakaan esikoisen syntymän jälkeen.

Nyt on vihdoin tullut se aika kun me ei rakenneta, 
en ole raskaana tai imetä
ja koen että voin vihdoin hyvällä mielellä suoda itselleni harrastuksen 
joka on sidottu aikaan ja paikkaan. 

Innolla odotin taas tiistaiiltaa ja Zumbaa. 
Ja näin jälkeenpäin on ihana olo. 
Kotona lapset nukkuivat ja suihkussa oli lämmin vesi. 
Nyt miehen lämmin kainalo kutsuu sohvalle filtin alle.

Kuva kuvaa tämänhetkistä olotilaa
ja kyllä, 
jos olisin liittänyt kuvan päivän olotilasta ja mielialasta
niin ei se koko ajan olisi ollut näin valoisa ja seesteinen mutta nyt, 
nyt on hyvä olla.

-Hilma

perjantai 27. tammikuuta 2012

Kun sinä synnyit

Kaksi vuotta sitten olin viettänyt neljä viikkoa sairaalassa. 
Neljä viikkoa peläten, odottaen ja kaivaten. 
Ikävöiden lapsia ja miestä. 

Sitten kotiit se aamu kun odotus päättyi. 
Sänky kärrättiin leikkaussaliin ja minut siirrettiin pöydälle. 
En maannut pöydällä ensimmäistä kertaa, 
mutta tämä kerta oli erilainen. 
Nyt ympärillä hääri rauhallisia ihmisiä, 
kaikki tehtiin rauhassa ja suunnitellusti. 
Mies sai ensimmäistä kertaa olla mukana
ja ensimmäistä kertaa minua ei nukutettu. 

Pelko ei kuitenkaan päästänyt otetta. 
Mielessä kaikui kiireiset huudot edellisistä kerroista,
vilkkuvat valot ja piippaavat laitteet,
se pelko ja epätietoisuus joka oli lamaannuttava. 
Ehditäänkö ajoissa?

Sitten sinut nostettiin esiin ja kuulin huutosi. 
En osaa edes kuvailla sitä tunnetta, 
helpottuneisuutta ja iloa.
Sain nähdä sinut ennenkun sinut vietiin pois.
Olit pieni ja pehmeä.
En pystynyt hengittämään, 
kaikki neljän viikon aikana syrjään siirretyt tunteet vyöryivät ylitseni. 
Me selvisimme sittenkin.

Kahdessa ylimmässä kuvassa eilinen päivänsankari <3
Lapsista suurin ja painavin syntyessään. 
Ainoa joka pääsi hengityskoneesta pois jo samana päivänä. 
Ainoa joka pääsi vierihoitoon osastolle. 
Ainoa joka kotiutui kanssani samaan aikaan.

Meidän lapset varmaan luulee että vauvat näyttävät tältä synnytyksen jälkeen kun kaikista on samanlaisia kuvia.

Lapsista pienimpänä syntynyt, tänään reipas 3,5vuotias

Syksyllä koulun aloittava neitokainen

- Onnellinen ja kovin kiitollinen kolmen lapsen äiti Hilma

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Roskalavalta

Toissapäivänä iskä soitti kesken koulupäivän että heidän koulun pihalla on roskalava jossa on pulpetteja ja tuoleja. Tahtoisinko sieltä pulpetit lapsille?
Haaveissa olisi tietenkin ihana vaaanha pulpetti mutta koska meillä ei sellaista ole niin kyllä, voi ottaa pari vähän uudempaa pulpettia ja sovitella sopiiko ne meille.
Kohta meidän pihalla olikin pari pulpettia ja tuolia jotka moffa oli kiltisti meille hakenut lavalta.
Pulpetit odottavat nyt varastossa uutta maalipintaa ja sitten katsotaan sopiiko ne tänne vai jatkaako matkaa jonnekkin muualle.

Tuolit odottavat kans kohtaloaan. Toinen tuoleista on Artekin ? ja en vielä teidä mitä sille teen.
Mustajalkainen tuoli päätyy poikien huoneeseen kunhan se ensin maalataan kokonaan mustaksi. Uskon että se tulee sopimaan hyvin uuden sängyn ja vuosi sitten ostetun lampun kaveriksi. Vielä on hieman auki asettuuko se vanhan pöydän ääreen vai saapuuko pulpetti/pulpetit huoneeseen.

Meidän punaposkipallero täyttää huomenna 2-vuotta ja tänään heräsin ensimmäistä kertaa 30-kymppisen miehen sängystä :) Viikonloppuna juhlitaan sitten synttäreitä!

-Hilma

maanantai 23. tammikuuta 2012

Petivaatteitten ompelua

Meidän neitokainen oli viikonloppuna kuumeessa ja oli sitten tänään vielä kotona eskarista.
Kun kerrankin oli enemmän aikaa ja keskimmäinen häärääjä oli kerhossa niin kaivettiin omepelukone esiin pölyn seasta. Barbit tarvitsivat peittoja ja tyynyjä jota neiti sitten äidin avustuksella ompeli.



Monta mekkoa ja vaatetta on kuulemma jo valmiina mielessä joten jätettiin omeplukone esiin, jos vaikka huomenna ehdittäisiin taas hieman hurautella sillä.

-Hilma

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Musta kerrossänky

Pienen tauon jälkeen täällä taas! Ei, en ole hautautunut lumikasojen alle, vaikka sitä lunta onkin satanut jo ihanan paljon. Jotekin olen vaan tämän alkuvuoden ollut hieman aikaansaamaton :)

Ennen joulua meidän nuorimmainen siirrettiin pois pinniksestä ja pojat sai huoneeseensa kerrossängyn. Pojat tulevat jakamaan huoneen ainakin näin alkuun niin tämän ratkaisun myötä huoneeseen jää vielä hyvin tilaa leikille. Sängyt saa myös erikseen eli siihenkin on sitten tulevaisuudessa mahdollisuus jos tarvetta tulee.

Ensimmäisen viikon pojista vanhempi nukkui tosi hyvin yläsängyssä mutta sitten alkoi pelottaa iltasin ja hieman harmittamaankin kun mamma makoili nuorimmaisen vieressä nukuttuttamassa. Nyt pojat sitten nukkuvat yhdessä alasängyssä (sänky on onneksi 90cm leveä ja täyspitkä) alkuyön ja siirtyvät sitten meidän viereen jossain vaiheessa yöllä. Niin hellyyttäviä ovat illalla kun tuhisevat sängyssä, päät omissa päädyissään ja jalat toisiinsa sotkeutuneina <3 Siskokin pääsee välillä yökylään yläsänkyyn <3



Vanhat sängynpeitteet on tietenkin pienet ja ostinkin Ikeasta mukaan hätävarat siihen asti että ompelen/löydän mieluisat. Mutta näin mennään alkuun. Itse lapsena kerrossängyssä nukkuneena en kyllä ymmärrä että olin unohtanut miten kurjaa hommaa yläsängyn petaaminen on?! Onneksi pojat nukkuvat nyt vaan alasängyssä :)


-Hilma