Lauantaina kuitenkin kuulin lähtölaukauksen, siirsin jalkaa toisen eteen, kerta toisensa jälkeen ja ylitin lopulta maaliviivan.
Ylitin itseni.
Kuten sanoin en olisi ennen uskonut kykeneväni juoksemaan noin pitkästi. Kun keväällä sidoin lenkkareitten nyörit olin asettanut tavotteeksi 10km juoksun syksyllä. Kesän aikana nälkä kuitenkin kasvoi, jostain sisältä kumpusi halu haastaa itseni tekemään jotain jotain johon en uskonut pystyväni. Näyttää itselleni että selviän siitä.
Tänään pystyn taas kävelemään rappusissa jotakuinkin normaalisti :) Kaksi päivää meni lihakset niin kipeinä että se olikin tuskasempaa kuin itse juoksu :) Kun en nyt ole parina iltana suunnannut lenkille olen taas ehtinyt kaivaa virkkuukoukun esiin ja nauttia käsillä tekemisestä. Ja ylläri pylläri, mattoja taas.
Selailin tänään läpi vanhoja kuvia ja sieltä muistutukseksi kuva virkatusta joulukuusenlatvatähdestä- Nythän niitä pitää kohta alkaa tekemään jos tahtoo jouluksi ehtiä :)
(saaha, voi saahan kohta jo miettiä joulua?)
(uskon että olette ihan tyytyväisiä siihen että liitän tähän tämän joulutähdenkuvan vaikka voikin olla liian aikaista miettiä joulua. Kukaan kun ei voita mitään siitä että joutuisi katsomaan kuvaa minusta 21:n juostun km:n jälkeen :) )
-Hilma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!