Rakastan kirjoja, olen aina rakastanut! Miten ihanaa onkaan lysähtää sohvalle, vetää filtti jalkojen päälle ja avata kirja. Tempautua mukaan jännittävään/surulliseen/romanttiseen tarinaan, tutustua uusiin kiinostaviin ihmisiin, käydä paikoissa johon ei muuten pääse käymään ja kokea asioita jota ei omassa elämässään koe. Minulla on vaan sellanen ongelma etten osaa lopettaa lukemista kun kerran sen aloitan, voisin lukea vaikka koko yön vaikka tiedän että aamulla aikasin pitää jaksaa nousta ylös. Kuulostaako tutulta? Joskus olen istunut keskellä yötä vessassa lukemassa ettei valo vaan häiritsisi ketään muuta!
Vuosi sitten luin monta kirjaa lyhyessä ajassa. Olin sairaalassa neljä viikkoa ennen meidän kuopuksen syntymää ja sillon ehti hyvin lukea. Lukemalla pääsi myös pakoon kotiikävää joka muuten koko ajan raastoi sydäntä vaikka mies ja lapset kävivätkin lähes päivittäin katsomassa. En muista olenko lukenut kokonaista kirjaa sairaalassaolon jälkeen mutta nyt sain joululahjaksi kaksi kirjaa ja olen jopa saanut ne luettua tässä hulinassa ja vilskeessä!
Voin suositella luettavaksi Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2010 voittaneen Mario Vargas Llosan Tuhma Tyttö
Ja aina niin hauskan Sophie Kinsellan Muistatko minut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!